torstai 4. elokuuta 2016

Valonhajoitin Canon MT-24EX Macro salamaan

Haudi hou.

Edellisessä selostuksessani kävin läpi kameroiden eroja ja ajattelin tähän putkeen täräyttää valaistuksen kannalta muutamia huomioitani.

Olen rakennellut (valitettavasti) kymmeniä erilaisia diffuusereita/valonhajoittimia tuohon tuplasalamaan erilaisilla menestyksillä.

Ensin oli iso vaahtomuovilevy objektiivin yläpuolella. Valaistus oli ihan kelpo mutta kentällä iso vaahtomuovi tökki ötököitä ja kasveja pois kameran edestä mikä ei tietysti ollut suotavaa. Eikä salamapäiden säätäminen onnistunut kun levy oli tietysti paikallaan...

Sitten teippailin salaman päihin vaahtomuovia/teippiä/paperia mutta sitten kohdetta valaiseva pinta-ala oli liian pieni, liian kaukana ja valo liian kovaa.

Ostin Digitarvikkeelta Flexdomet jotka viritin rautalangalla, teipillä tai tarralla jotenkin "fiksusti" salaman päälle jolloin valon pinta-ala kasvoi ja alkoi syntymään "ihan hyvää" valoa. Salamapäitä pystyi myös säätämään sivuille ja diffuuseri seurasi luonnollisesti perässä. Tällä setupilla olen tämän kesän mennyt.

Valaistuksessa aina valo on pehmeämpää jos valon pinta-ala on suuri ja valo on lähellä kohdetta. Tätähän olen tehnyt ihmisten kuvaamisessa jatkuvasti mutta en ole ajatusta vienyt makroiluun. Kuluvalla viikolla rakensin siis vielä yhden diffuuserin. Se on toistaiseksi ylivoimaisesti paras.

1) Osta valkoista muovin/pahvin välimaastosta olevaa levyä. Noin 0,5mm-0,8mm paksuus toiminee. Levyn täytyy taipua vähän olla tarpeeksi tukevaa että se pitää Flexdomen paikallaan.
Leikkaa Flexdomesta reunat pois ja osa kuvusta myös. Niin että kupu ei ole enää pyöreä vaan yksi reuna olisi suora.

Tämän jälkeen piirrä kupua hyväksi käyttäen tuo kaarre pahviin. Näin saat pahvista juuri kupuun sopivan mallisen. Piirrä tuon kaaren lakipisteeseen noin 2cm leveä ja 2cm korkea "pala".

Pahviin piirretty kaari. Kaaren lakipisteestä puuttuu piirrettynä 2cm x 2cm palanen. Alla olevassa kuvassa näkyy paremmin mitä tarkoitan.
 
2) Leikkaa Flexdomeen mattoveitsellä 2cm x 0,5-0,8mm leveä aukko johon tuo pahviin tehty palanen mahtuu. Näin kupu ja pahvi pysyvät paikallaan ilman mitään virityksiä. Laitoin itse kyllä vielä teipillä kiinni...
Pahvi jossa 2cm x 2cm palanen liitettynä Flexdomeen.
3) Laita kupu ja pahvi kiinni salamaan. Itse käytin sinitarraa sen säädeltävyyden vuoksi. Yläosan pahvista voi irroittaa kätevästi ja kiinnittää nopeasti. Näin kupua saadaan kauemmaksi / lähemmäksi kohteesta.
Salamapää peitettynä testimielessä jollain.
4) Toista kohdat 1-3
Valmis setuppi. Salamapäät lepäävän  Kaiser 1200 bounce flash shoen päällä. 
Valo on ollut parasta mitä makroilussa olen tähän asti nähnyt ja bonuksena salamateho voidaan laskea 1/16- 1/8 ja saan saman valaisun kuin aiemmin 1/4:llä. Jatkokehitykseen menee nuo avoimet sivut joista valoa vähän vuotaa mutta tähän mennessä se on ollut positiivinen asia. Kuvaan tällä nyt vuoden ja katson miten tilanne kehittyy... Peace out.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Canon 6D vs Canon 70D makrokuvauksessa

Pitkän tauon jälkeen intouduin taas kirjoittamaan tekstiä blogiini. Tällä kertaa kyseessä on olevinaan ihan asia pitoinen teksti aiheesta Canon 6D vs Canon 70D (täyden kennon kamera vastaan croppikennon kamera) makrokuvauksessa.

Etsin aiheesta informaatiota viikkotolkulla, luin artikkeleita ja ajattelin nyt turista yleiseen tietoon ihan suomeksi mitä kaikkea tässä on opittu ja mitä on vielä oppimatta.

Oma makrokuvaushistoriani alkoi Canon 40D ja 7D kameralla, jatkui 6D:llä ja testikäytössä nyt 70D. Aikaahan on vierähtänyt useampia vuosia ja viimeiset 2 vuotta voisi sanoa että puhutaan vakavasta makroilusta. En tosin tiedä kuinka vakavaa voi touhu olla kun "aikuinen" mies tuijottaa kirvoja puussa kolmatta tuntia äitienpäivänä tai rämpii sateessa pellolla kytäten pörriäisiä...

Valaistukseksi käytän Canon MT-24EX salamaa joka on pirun kätevä liikkuvine päineen ja eri välähdyspäille säädettävine tehoineen. Tähänhän täytyi rakentaa jonkinlainen valon pehmennin/hajoitin, kun valmiina niitä ei löydy. Ilman tuota hajotinta valo on liian raakaa ja varjot kovia. Omani olen tehnyt muovisista puolipallon muotoisista pehmeistä muoveista (Gary Fong Diffuser? / Flexidome). Vedin salaman päälle vielä muutaman kierroksen jotain pakkausmuovia/vaahtoa. Tällä hetkellä tuon hajoittimen etupuolella on on teipattuna talouspaperia. Olen kokenut sen vähentävän heijastumia. Viimeisimpänä säätönä tilasin Kaiser 1200 salamakengät joilla saan salamoita nostettua vähän parempaan asentoon kohteeseen nähden. Suosittelen!

Objektiivina toimii Canon Mp-e65mm f2.8 1-5x ja satunnaisesti Canon 100mm 2.8. Molemmat kykenevät toistamaan kohteen 1x kokoisena kameran kennolle mutta tuo Mp-e saa suurennettua kohteen 5x jolloin puhutaan jo hyvin hyvin suuresta suurennoksesta. Canon 100mm sopii taas muuhunkin kuvaamiseen kuin kärpäsen silmän tarkkailuun. Sillä voi kuvata jopa kokonaisia kukkia.

Canon 6D on ollut luottopelini makrokuvauksessa pitkään ja olen jo tottunut sen syväterävyysalueeseen (niinkin pieni kuin 0,1mm), sopivaan aukkoon MP-e objektiivin kanssa (5,6-8), suureen ISO lukuun tarvittaessa ja muihin pieniin juttuihin. Ongelmana on ollut kääntyvän näytön puute ja salaman välähdys ilman lisäkikkareita on nopeudeltaan vain 1/180. Kuvanlaatu täyden kennon kameroissa on yleensä aina mahtavaa ja niin se on tässäkin. Kuvaa voi suurentaa huoletta ja cropata pienemmäksi tarpeen vaatiessa.

Lähdin kokeilemaan 70D kameraa toivoen että saisin sillä kuviini paljon kaivattua syväterävyyttä. Croppikennolla kuvattaessa kuvaus tapahtuu hivenen kauempaa kuin täydellä kennolla. Kun kuva saadaan otettua kauempaa, syväterävyys on hivenen suurempi. Terävyysalueen kasvu ei johdu siis suoranaisesti "croppikennosta" vaan siitä että sama kuva saadaan otettua kauempaa. Tästä löytyy netistä paljon sekavaa väittelyä mistä on vaikeahkoa repiä rusinat pullasta...
Suomeksi = 70D:llä saa helpommin kuvattua makrokuvia jossa syväterävyys on tarpeeksi suuri, jotta kärpäsen kokoinen kohde saadaan aikalailla teräväksi (1x suurennos).
70D:ssä on myös huikea ominaisuus tuo kääntyvä näyttö! Aivan loistava väline makroilussa.
Suurena suurena miinuksena tulee kuitenkin tuo kuvanlaadun huonontuminen ja joissain tilanteissa liian tiukka rajaus jota ei ole MP-e objektiivilla mahdollista "laajentaa". Esimerkiksi iso pörriäinen voi olla jo haastavaa saada tallennettua kokonaisena. Tästä syystä joudun valitettavasti palauttamaan 70D:n kauppaan ja jatkamaan jo hyväksi todetulla 6D:llä. Kuvanlaatu on kyllä 70D:ssäkinhyvä, muttei niin hyvä kuin täyden kennon kamerassa.

Mitä tuleivaisuudessa? Kuvaaminen luonnonvalolla makroilussa ja kuvien niputtaminen useasta kuvasta yhdeksi kuvaksi. Photostack tekniikkaa. Siinä tavoitteet tällä saralla.

Flickr kuvissa näkyy kuvat paremmin kuin Facebookin kuvissa jos makroilun vuoksi kuviani seurailet.
https://www.flickr.com/photos/144791479@N08/



keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Lumihiutaleita kuvattuna "ensikertalaisen" silmin!

Terse kaikille!

Pitkästä aikaa sain aikaiseksi kirjoitella blogiin juttuja. Lupaan kyllä aktivoitua kevään korvilla!! Uudeksi kuvauskohteeksi nyt on noussut lumihiutaleet. Kyllä. Ne pienet, jokaisen ulottuvilla olevat vesihyytymät :)

Luin netistä erilaisia oppaita ennen kuin aloitin oman yrittämiseni. Viritin pihalle pakkaseen mustan samettipussin metsästämään hiutaleita ja kotvan kuluttua putsasin lasisen puutarhapöydän johon satoi osa hiutaleista. Lainausmerkit otsikossa ensikertalaisesta pitävät siinä mielessä paikkansa etten hiutaleita ole ennen kuvannut, vaikkakin makrokuvia muuten on tullut otettua. En olisi ikinä uskonut että tämä on niin koukuttavaa hommaa kuin se on tähän asti ollut :) "Vielä yksi hiutale..."

Hiutaleet on kuvattu noin -2-20 asteen pakkasessa. Kuvauksessa on käytetty tuplasalamaa (MT-24EX) joka on kaikissa makrokuvissani läsnä. Peitin salamoiden päät valkoisella muovikuvulla (kuva alla).

Tykit
Kuvaan käsivaralta koska en vaan saa jalustan kanssa hommaa toimimaan. Ötököitä metsästäessä se (minä) on vaan liian kömpelö. Kuvissa suurennoskerroin on noin 3-4x, suljinaika 1/160sec ja f 5,6-7,1.
Koitan kuvata noin 4-5 kuvaa yhdestä lumihiutaleesta joissa tarkennusalue vaihtelee. Nämä kuvat koostetaan yhdeksi kuvaksi niin että koko hiutale on tarkka.

Lumihiutaleet kännykkäkameralla
Studio jossa siro hanurin painauma
Lopputulos olkaa hyvät
Oma suosikkini tähän mennessä. Taustalla samettinen salamapussi.


Valaistus tehty niin että toinen kupu oli salaman päällä oranssi, toinen sininen.


keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Pahat pahattaren kuvaukset!

Pitkään mielessä hyörinyt pahatar kuvaus toteutui viimein lauantaina 24.10 kello 12 alkaen!
En ole minkään muun kuvauksen kanssa panikoinut yhtä paljon kuvauspaikan valinnan kanssa, kuin tällä kertaa. Ajoin kirjaimellisesti satoja kilometrejä etsien milloin hakkuualueita, milloin raunioita, synkkää metsää..jotain. Epätoivon hiipiessä selkäpiitä pitkin päänahkaa kohti, löytyi paikka lopulta.

Päädyimme Sipoonkorpeen (Länsitie 237 Sipoo) ja Tuusulan tutkimusmetsiin (Korsontie) kuvaamaan.  Ties vaikka joskus ottaisin uudestaan samalla teemalla, mutta erilaisella taustalla kun se kerran tässä oli haasteena.

Sinikka oli tehnyt sarvet, puvun, meikin, hiukset (kaiken oikeastaan) ja malliksi rooliinsa hyvin uppoutunut Emmi :) Pitkän laittautumisen jälkeen pääsimme lähtemään metsään. Oli ilo huomata että perheitä liikkui luonnonpuistossa paljon ja varsinkin lapset ihmettelivät sarvipäistä, valtavalla laahuksella varustettua pahistamme. Kiva kun kuvauksesta on välittömästi jotain konkreettista jutun juurta joillekin paikalle tupsahtaneille. Saattaahan olla että lapset lähtevät nyt helpommin metsäreissuille.

Valaistus metsässä oli vähintäänkin haastava, vaikeimpia mihin olen törmännyt. Salaman käyttö oli lähes pakollista ja yhden salaman omistajana harmittelin miksen ole vieläkään ostanut toista.. Yhdestä suunnasta tuleva valo kun jättää valtavat varjot, vaikkakin tekee joskus kuvista dramaattisia. Tähän lisäksi vielä mekon valtava koko niin jännää oli. Salama oli asetettu mallin pään korkeuteen kuvan vasemmalle puolelle. Canon EX580II ampui läpi valkoisen sateenvarjon teholla 1/4-1/8 muistaakseni. Objektiivina oli Canon 70-200mm 2.8. Aukko oli koko kuvauksen ajan noin 2.8-3.2, iso 250 ja polttoväli 90-120mm.

Pahatar ja hyypiö

Kuvauspaikan pystytystä ja makuualustaa silkkiperseiselle kuvaajalle


Tästä lähdettiin liikkeelle.

Vaakakuvan testailua

Sitten keksimme sen että Sinikka voisi pöllyttää mekkoa ja näin saada kuvaan lisää liikkuvuutta ja eloa.
Useiden yritysten jälkeen kuvia syntyikin valtava määrä jossa mekko, Emmi ja valo on loistavasti. Nyt jäljellä on enää parhaiden valinta ja lopputyöskentely. Alla tähän mennessä loppuun tehdyt kuvat.
Ensimmäisiä harjoituksia tulen kanssa. Seuraavaan pitää lisätä vähän valaistusta käsiin ja kankaaseen. 
Valmis pahis

Elokuvajulisteen tuntua ja Emmin tiukka katse.
Kiitos koko tiimille! Jälkikirjoitusena mainittakoon tähän vielä että olkaa tarkkoja mihin autonne kuvauksen ajaksi jätätte. Malli jättä autonsa sakkojen pelossa hyvään talteen. Kuvausten loppuessa, oli portit kiinni ja auto lukkojen takana todellakin tallessa, josta sen saisi vasta maanantaina. Pahoittelut aiheutuneesta sählingistä ;) 

Peace out

lauantai 10. lokakuuta 2015

Maskuliinista mainostusta ja revontuli

Terse vaan lukijat!

Koko mennyt viikko meni melkein tähtiä ja revontulia kuvaten illan viiletessä ja pimetessä. Keskiviikkona ja torstaina revontulia näkyikin, mutta loppujen lopuksi kuvasaalis jäi niin laihaksi, että ei sillä paljon juhlita. Alla Halosenniemestä napattu kuva.
Revontulia Halosenniemellä
Tarkoituksena olisi lähteä vielä tänään tai huomenna yön pimeinä tunteina yrittämään tähtikuvia. Sekin on uusi aluevaltaus, missä ei tähän mennessä ole tullut muuta kuin turpaan.

Lauantai taasen käynnistyi jo pitkään jännitetyn "mainoskuvauksen" parissa. Olimme muutaman hengen poppoon kesken päättäneet pari hassua kuvaa, joita plagioisimme ja joista tekisimme omat versiot. Viikon aikana ja viime hetkillä kaksi kolmesta mallista kuitenkin tippui pois joten kaikkea emme saaneet toteutettua. 

Kuvaus toteutettiin lähes 0€ budjetilla ja tarkoituksena olikin oikeastaan laittaa homma käyntiin tulevia parodioita varten. Täytyy jatkossa pitää silmät auki mainoksien varalta jossa nainen ja mies voisi vaihtaa paikkaansa tai mallimiehet vaihdetaan ns.normaaleihin miehiin. Miksei tietysti naisetkin. Tässä muutama esimerkki ensimmäisistä mainoksesta :D Iso kiitos heittäytyvälle mallille. Varmasti molemmat huomasimme ettei tämä niin helppoa ollutkaan kuin alkuun ajattelimme...  

Laukkumainos. Sensuelli katsekontakti luontokappaleen kanssa ja upea divaani taustalla.

Hienostunut hajuvesimainos. Kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa.
Viimeisenä malli normaalisti, viskilasin saattelemana. 

maanantai 5. lokakuuta 2015

Makrokuvailua maaten

Lähikuvaaminen ja makrokuvaaminen on minulle suurimpia ilon aiheita kuvailun saralla. Sain reilu vuosi sitten ostettua viimeinkin Canon MP-E 65mm 1-5x objektiivin joka mullisti tämän touhun täysin. Makrokuvaamisesta voidaan puhua silloin kun kohteen koko (1cm esim) piirtyy kameran kennolle samassa koossa. Tuo 5X vastaavasti sitten taas piirtää 1cm kohteen 5cm kokoisena ja puhutaan jo kovinkin suuresta suurennoksesta.

Kukkien, isojen hyönteisten, tippojen ja "laajempien", jopa senttien kokoisten kohteiden kuvaamiseen käytän edelleen Canon 100mm f/2.8 objektiivia jolla hoidetaan tämä lähikuvaaminen.

Miksi makroilu on niin hauskaa ? Kaikki normaalit asiat arjessa saavat aivan uuden ulottuvuuden, jota ei muuten näe. Arkisista asioista avautuu uusia puoli, joskus jopa pieniä maailmoja jotka olisivat menneet täysin ohitse ilman makrokuvaamista. Usein ei edes kuvaushetkellä tiedä mitä loppujen lopuksi kuvassa näkyy.
Vasemmassa kuvassa tilanne kännykkäkameralla kuvattuna. 
Laiha kärpänen noin 2x kertoimella

Hämis pesässään

Kesällä vietin tunteja jumppamaton päällä makuuasennossa kuvaten ja samalla pienten öttiäisten toimintaa seuraten. Kuvaa otettaessa kun on oltava hyvin tukeva asento. Jalustaa en käytä sillä sen kanssa ei pysty yhtään ..mihinkään. Se on vain oma näkökulmani ja tästä löytyy kuitenkin todisteita mielipidettäni vastaan. Terävyysalue on kuvissa noin 0,2mm-1mm ja linssiä ei voi tarkentaa mitenkään muuten, kuin liikuttamalla sitä eteen ja taakse.

Kokoonpanoni näyttää nykyään tältä. Aiemmin leikkasin noin 3-4mm paksun vaahtomuovin suorakaiteen muotoon ja laitoin sen objektiivin yläpuolelle. Ongelmana siinä oli se että "törmäsin" sillä oksiin, heiniin, maahan ja kaikkialle muuallekin karkottaen ötökät. Tämä setti on nyt ollut testissä tovin ja osoittautunut kelvoksi. Muokkailen sitä kyllä lisää vielä ajan saatossa.


MT-24EX salama jonka välähdyspäät on peitetty FlexDomen kupusetin valkoisilla hajoittimilla. Mikki hiiri setup 
Tyylikkäästi teipattuna.



maanantai 21. syyskuuta 2015

Sellon täyteinen sunnuntai

Edellisen sunnuntain kuvauksista oli Helin kanssa ollut puhetta jo pitkään. Alkuperäisenä ideana oli kuvata Heli punaisessa satiinisessa mekossa, kettunaamari päässä, sello edessä ja sumuinen pelto taustalla. Asetelmat olivat siis kovinkin selvät. Mikä voisi näin hyvässä suunnitelmassa mennä pieleen ?
Katsotaanpa :)

Puhelimeni pirisee aamusta ja arvaan Helin ahdistuneesta äänestä, ettei kaikkia tuotteita kuvauksiin löydy. Mekko uupuu. Kettunaamari puuttuu. Lähtökohtaisesti kuva punaisessa mekossa olevasta, kettunaamaisesta soittajasta sumussa koki valtavan inflaation. Onneksi löytyi punainen korsetti, mekko ja puunaamari joilla lähdimme kohti sumua innokkaasti laulellen. Paitsi että tohinan aikana oli sumu ehtinyt hälvenemään. Sumukuva ilman sumua alkoi tuntumaan jo vaikealta.

Suuntasimme ensin Pyhäniemen kartanon puukujalle, jossa aloitimme kuvauksen. Ei mennyt kuin tovi niin ympärillä oli autoilija pällistelemässä, omistajat toteamassa kuvausluvista, paikallinen kävelijä ihmettelemässä (joka oli myös huolissaan kuvausluvasta). En moista trafiikkia ole kuvauspaikalla aiemmin kokenutkaan :) Kaikki kuitenkin loppui hyvässä hengessä, kiitokset siitä. Pitäähän sitä vähän huolestuakin jos tämän näköinen heppu jossain heiluu. Kameran kanssa vieläpä.

Asemiin asettautuminen

Naamari päässä ei juuri saanut happea. Kohtuullisen tärkeä elementti.
Valmiit kuvat puukujalta


Pakeneminen paikalta :)


Siirryimme Linkosuon luontopolulle Lahden kupeeseen. Oli mielettömän raikas ilma, suolla tuoksui pihka ja oli kovinkin rauhallinen fiilis. Näimme matkalla myös Suomalaisen luonnon parhaita helmiä. Hirven perseen. Harmillista, että sarvipään "parempi puolisko" jäi näkemättä.

Helin soittaessa selloa tuossa maisemassa, toivoin että sitä fiilistä olisi saanut purkitettua kuvaan.
Muutama lapsiperhekin kuvan ottohetkellä meni ohitse ja kovin ihmettelivät touhuamme. Sanoipa siinä joku isäkin, että ei tätä odottanut luontopolulla näkevänsä. Minustakin otettiin kuvaajan kuva perheen äidin toimesta. Naamanihan tosin oli kuin suolle tehty, joten en ihmettele intoa pärstäni kuvaamiseen. Toivon, että tästä kehkeytyy joku "kuvasarja" soittimista eri ympäristöissä.
Retkeilyvarustus aivan viimosen päälle
Valmis kuva suolta

Kuvien teknisestä puolesta sen verran, että kaikki on kuvattu luonnonvalolla noin kello 8:30-10:00 syyskuun 20.päivä.